Vuonna 1980 Calgaryyn siirtynyt Flames-organisaatio on historiansa aikana päässyt juhlimaan Stanley Cupia kerran, keväällä 1989. Viime aikoina menestys on ollut vähäisempää joukkueen selvitessä pudotuspeleihin vain kerran edellisten 7 kauden aikana. Tänä keväänä Flames kuitenkin nähdään playoffseissa, joihin se selvisi läntisestä konferenssista villi kortti -paikalla.
Calgaryn runkosarjan lopetus jätti parantamisen varaa, sillä joukkue onnistui voittamaan viimeisistä 10 ottelustaan vain 4. Pudotuspeleihin lähdettäessä Flames ei juurikaan kärsi loukkaantumista, kakkosvahti Chad Johnsonin ollessa yksin sairastuvalla. Johnson kärsi reilu viikko sitten ottelussa Anaheimia vastaan alavartalovamman, eikä tule palaamaan kokoonpanoon ainakaan ensimmäiseen otteluun.
Runkosarjassa Flamesin tehokkain hyökkäysduo oli Johnny Gaudreau (18+43) – Sean Monahan (27+31). Calgaryn menestys ei kuitenkaan perustunut ainoastaan muutaman kärkipelaajan pistetehtailuun, vaan onnistumisia nähtiin tasaisesti neloskenttää myöten. Suurinta vastuuta pakistosta kantoivat nuori Dougie Hamilton sekä kokenut Mark Giordano, joista Hamilton tehtaili puolustajalle kunnioitettavat 50 tehopistettä. Maalivahdeista Brian Elliot aloitti 45 ottelua, ja torjui niistä 26 voittoa. Johnson aloitti 36 kamppailua, ja kirjautti käytännössä samat tilastot kuin Elliot. Johnsonin palatessa kokoonpanoon on Flamesilla siis erittäin tasainen ja vähällä rasituksella selvinnyt maalivahtikaksikko.
Ensimmäisellä kierroksella Flames kohtaa Anaheim Ducksin. Mielenkiintoinen tilastokummajainen otteluparista löytyy, sillä Calgary on voittanut Ducksin vieraissa viimeeksi vuonna 2006. Ensimmäiset kaksi ottelua pelataan Anaheimissa, ja historian perusteella ennakkosuosikista ei ole epäselvyyttä. Ottelusarjan kannalta Flames on kotonaan aina käytännössä pakkovoiton edessä, sillä vierasvoittojen varaan joukkue ei voi liikaa laskea.